Se on kuulkaas semmonen tilanne että kannattaa ankkuroida ittensä just tähän hetkeen. Ei menneeseen. Ei tulevaan. Tähän. Jaa että mitäkä ja mitenkä? Kuunteleppa ite.
Meinasin vähän jutustella siitä miten sietää asioita joille ei mahda mitään. Mut sit piti vähän pohjustaa koko konseptia kirkkaimmalla lapsuusmuistolla. Ja siitähän sit keksittiinkin lennosta
Joskushan tämmöset kaltaiseni vätykset ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa. Pohja tuli vastaan. Pelkkää mustaa, raskasta, loputonta.Täysi epäonnistuminen joka paitsi leimaa sinut ihmisenä, myös rypälepommittaa elämäsi.
No kato kuule ku kauhee tilannehan se on ku jotakin itelle tärkeää ja läheistä menettää. Oma koira.Oma status.Oma habitus.Oma sitä ja tätä. Mut mites sit
Hojo! Eiku sitä mietin että onko tuo sosiaalinen media sit kuitenkaan oikesti yhtään sosiaalista?Se nyt on selvää että sitä ei ainakaan kannata päästää määrittämään omaa
Etkä dissaile itteäs.Ja jos joku sanoo että pystyt ni pystyt.Jos taas joku sanoo että et pysty, ni sepä nyt vaan on väärässä. Pystytpäs. Vaikka se
Eli ihan normitavishan näitä täällä selittää. Mielenterveyden ja terveydenhuollon ammattilaiset on sit erikseen.Mutta kokemusta ja itseopittua oivaltamista löytyy. Mut ennenku ees mennään pidemmälle ni Suomen
Päivän shokkipaljastus: oma pää, omat ajatukset. Siispä voit ihan valita ne. Ja siten tunteet. Tiedän, hämmästyttävää!
Aevan turhaa jännittää jotain mitä haluais tehdä. Senkun vaan menee ja tekee. Polkaisee puuhan käyntiin.Ei se katsos muuten etene. Anna mennä. Ghettobootyt sheikkaa ja heitterit
Alku aina hankalaa ja ketä meitä oli. Hirveä vauhti päällä, jonkun verran toistoa, noiden siirrosten välille pitää jättää jatkossa vähän ilmaa ja kaikenlaista. Muutenhan se
Podcast täyttä tajunnanvirtaa tajunnasta, ajatuksista ja sen semmoisesta kummemin suunnittelematta ja tuottamatta.
Podcast-palautteet/aihetoiveet jne osoitteeseen: podcast@salamante.fi